June 11th: International Day of Solidarity with Marius Mason and All Long-Term Anarchist Prisoners. In the 16 years this tradition has been observed, June 11th has facilitated support and action inspired by imprisoned anarchists — from noise demonstrations outside of jails to letter-writing nights, from fundraisers to arson. Setting aside this day is one way of remembering anarchists who are serving long prison sentences, generating support for them, and inspiring solidarity actions.
Because social struggles phase in and out, this day is a way to make sure that our imprisoned comrades are not forgotten. June 11th is a way of combating amnesia, of trying to sustain a long-term memory in the anarchist space. June 11th is a day against oblivion.
The context of June 11th this year is one in which our lives have been wrenched out of normality. A scary time, but also a time for innovation. And an especially important time to remember and support our imprisoned loved ones. While calls to release people from jails, prisons, and ICE detention facilities during the pandemic are growing louder and having some success, it’s likely that many of our comrades’ names will not be on the list for early release. Whether it’s due to marginalized identities, terrorism enhancements, a history of standing up to guards and prison administration, or just being an outspoken anarchist, this means that their long sentences and already abhorrent health care and mistreatment could carry even worse consequences.
Our new daily lives and our responses to the pandemic can carry with them the memory and support for imprisoned anarchists. Where we are working fewer hours, we can write more letters. Where our kids are now learning from home, we can include prisoners’ names in lessons about courage and about state repression. Where we give ourselves over to mutual aid projects, we can take inspiration from our comrades and invoke their contributions and memories
In the last year, Connor Stevens of the Cleveland 4, all remaining members of the Conspiracy Cells of Fire urban guerrilla group in Greece, and Tamara Sol in Chile have been released from prison.
Eric King is still in segregation and now faces a 20 year charge related to self-defense actions he took in 2018. His support team has started a legal defense fund. He is scheduled to go to trial in the summer of 2020.
Anna Beniamino co-initiated a hunger strike against especially-repressive prison conditions in May 2019. Alfredo Cospito and other imprisoned anarchists in Italy later joined this hunger strike. Alfredo reported experiencing health problems related to the strike.
Michael Kimble was put in solitary after defending a prisoner from being beaten by guards. In February he and his support team launched a fundraising campaign for a lawyer to overturn his conviction.
Jeremy Hammond was called in October to testify in the same grand jury that re-imprisoned Chelsea Manning. Both refused to testify. In March, Jeremy was released from contempt as the grand jury concluded and was returned to the federal prison system, though he is currently being held in the Grady County Jail in Oklahoma.
Marius Mason continues to serve his 22 year sentence, currently at Danbury CT. He is petitioning for compassionate release for health reasons during Covid-19.
Lisa of the Aachen bank robbery case was recently restricted by a prison magistrate from being able to leave prison on weekends and during the day.
As members of the struggles of the ’60s and ’70s complete their sentences, and younger partisans of recent struggles emerge from shorter stints in prison, we can connect with them in mutually-enriching relationships. The challenges of being released from prison can be mitigated by a strong community of support; communities of support can deepen their own understanding of prison by direct interaction with former prisoners. These relationships can strengthen each of their participants, and expand beyond in the form of new projects and initiatives to free those still held captive.
One important and often neglected aspect of prisoner support is aid to the families of the imprisoned. Family members – often constituting a prisoner’s primary or only base of support – bear the emotional, financial, and mental hardships of their loved ones behind bars. The exorbitant costs of commissary, phone calls, and visits put undue strain on those who, in most cases, are already struggling to make ends meet. Social atomization, which leaves most of us feeling lost, can be hell for those whose close companions have been stolen by the state, and who lack communities of support. These struggles continue after prisoners are released, with friends and family trying to find them employment, places to live, help with parole or other forms of diffuse detention, etc. Project FANG provides travel funds to the families and friends of animal and earth liberation prisoners, allowing them to visit their imprisoned loved ones. The Rosenberg Fund for Children provides aid to the children of activists targeting by the state. Aside from supporting these projects, we encourage anarchists to form relationships with the families of anarchist prisoners: some may not share our ideas (though many do!), but they do share our desire to see loved ones in prison survive and thrive.
As the world descends further into crisis, we are less and less able to evade questions about how we live, what sorts of relationships we create together, and what worlds we wish to inhabit. On the one hand, there is ever-increasing state power, the slavery of the individual to the technological system, and the anomic loneliness of modern life. On the other, there are complex and difficult possibilities of decentralized lifeways in which individual freedom and shared joys mix in an alchemy which affirms both. Our bonds, tempered over years of living and fighting together, can prove the starting point for these new forms of existence. Those behind bars – who we have kept present with us in our garden plots and forest wanderings, in the melodies of our songs and in the adrenaline rush of our night work – are a part of the new world we hope for. Let’s not forget them for one moment.
We encourage translation and dissemination of this call. Please email translations to june11th (at) riseup (dot) net.
11 de junho de 2020: Dia Internacional de Solidariedade com Prisioneiros Anarquistas de Longa Data
11 de junho: Dia Internacional de Solidariedade com Marius Mason e todos os Prisioneiros Anarquistas de Longa Data. Nos 16 anos em que essa tradição foi observada, o dia 11 de junho facilitou o apoio e a ação inspirada por anarquistas presos – desde manifestações fora das prisões até noites para escrita de cartas, de angariação de fundos a incêndios. Separar esse dia no calendário é uma maneira de lembrar os anarquistas que cumprem longas penas de prisão, gerando apoio para com eles e inspirando ações de solidariedade.
Porque lutas sociais se modificam com o tempo, esse dia é uma maneira de garantir que nossos camaradas presos não sejam esquecidos. O 11 de junho é uma maneira de combater a amnésia, de tentar sustentar uma memória de longo prazo no espaço anarquista. 11 de junho é um dia contra o esquecimento.
O contexto do 11 de junho este ano é um no qual nossas vidas foram arrancadas da normalidade. Um momento assustador, mas também um momento de inovação. E um momento especialmente importante para lembrar e apoiar nossos queridos amigos aprisionados. Embora as chamadas para a libertação de pessoas de cadeias, prisões e instalações de detenção do ICE (Serviço de Imigração e Alfândega ) durante a pandemia estejam crescendo cada vez mais e tendo algum sucesso, é provável que muitos dos nomes de nossos camaradas não estejam na lista para liberação antecipada. Seja devido a identidades marginalizadas, aprimoramentos do terrorismo, uma tendência ao enfrentamento a guardas e administração penitenciária, ou apenas sendo abertamente anarquista, isso significa que suas longas sentenças e os já abomináveis cuidados com a saúde e maus-tratos poderiam ter consequências ainda piores.
Nossa nova vida diária e nossas respostas à pandemia podem levar consigo a memória e o apoio aos anarquistas presos. Onde trabalhamos menos horas, podemos escrever mais cartas. Onde nossos filhos agora estão aprendendo em casa, podemos incluir os nomes dos presos em lições sobre coragem e repressão estatal. Onde nos entregamos a projetos de ajuda mútua, podemos nos inspirar em nossos companheiros e invocar suas contribuições e lembranças.
No ano passado, Connor Stevens, do Cleveland 4, todos os membros restantes do grupo de guerrilha urbana Conspiracy Cells of Fire na Grécia, e Tamara Sol, no Chile, foram libertados da prisão.
Eric King ainda está em segregação e agora enfrenta uma acusação de 20 anos relacionada às ações de autodefesa que tomou em 2018. Sua equipe de suporte iniciou um fundo de defesa legal e seu advogado apresentou uma moção em março para uma audiência relacionada a abuso contra ele.
Anna Beniamino coiniciou uma greve de fome contra condições especialmente repressivas da prisão em maio de 2019. Alfredo Cospito e outros anarquistas presos na Itália mais tarde se juntaram a essa greve de fome. Alfredo relatou ter problemas de saúde relacionados à greve.
Michael Kimble foi posto na solitária após defender um prisioneiro de ser espancado por guardas. Em fevereiro, ele e sua equipe de suporte lançaram uma campanha de arrecadação de fundos para um advogado a fim de revogar sua condenação. Jeremy Hammond foi chamado em outubro para testemunhar no mesmo grande júri que prendeu novamente Chelsea Manning. Ambos se recusaram a testemunhar. Em março, Jeremy foi libertado da acusação de desobediência por conclusão do júri e foi devolvido ao sistema penitenciário federal.
Lisa do caso de assalto bancário em Aachen, na Alemanha, foi recentemente impedida por um magistrado de poder sair da prisão nos fins de semana e durante o dia.
À medida em que os membros das lutas dos anos 60 e 70 completam suas sentenças, e partidários mais jovens de lutas recentes emergem de períodos mais curtos na prisão, podemos nos conectar com eles em relacionamentos que se enriquecem mutuamente. Os desafios de ser libertado da prisão podem ser mitigados por uma forte comunidade de apoio, essas comunidades de apoio podem aprofundar suas próprias compreensões da prisão através da interação direta com ex-prisioneiros. Esses relacionamentos podem fortalecer cada um de seus participantes e expandir-se além, na forma de novos projetos e iniciativas para libertar aqueles que ainda são mantidos em cativeiro.
Um aspecto importante e muitas vezes negligenciado do apoio aos presos é a ajuda às famílias dos presos. Os membros da família – muitas vezes constituindo a base primária ou única de apoio de um prisioneiro – suportam as dificuldades emocionais, financeiras e mentais de ver seus entes queridos atrás das grades. Os custos exorbitantes de comissários, telefonemas e visitas pressionam indevidamente aqueles que, na maioria dos casos, já estão lutando para conseguir sobreviver. A atomização social, que deixa muitos de nós perdidos, pode ser um inferno para aqueles cujos companheiros íntimos foram roubados pelo Estado e que não têm comunidades de apoio. Essas lutas continuam depois que os prisioneiros são libertados, com amigos e familiares tentando encontrar emprego, lugares para morar, ajudar em liberdade condicional ou outras formas de detenção difusa etc. O Projeto FANG fornece fundos de viagem para as famílias e amigos de prisioneiros a favor da libertação animal e da terra, permitindo que eles visitem seus entes queridos presos. O Rosenberg Fund for Children fornece ajuda aos filhos de ativistas atacados pelo Estado. Além de apoiar esses projetos, incentivamos os anarquistas a estabelecer relacionamentos com as famílias dos prisioneiros anarquistas: alguns podem não compartilhar nossas ideias (embora muitos o façam!). Mas compartilham nosso desejo de ver seus entes queridos aprisionados sobreviverem e prosperarem.
À medida que o mundo entra em crise, somos cada vez menos capazes de escapar das questões sobre como vivemos, que tipos de relacionamentos criamos juntos e que mundos queremos habitar. Por um lado, há um poder estatal cada vez maior, a escravidão do indivíduo ao sistema tecnológico e a solidão caótica da vida moderna. Por outro lado, existem possibilidades difíceis e complexas de caminhos de vida descentralizados, nos quais liberdade individual e alegrias compartilhadas se misturam em uma alquimia que afirma ambos. Nossos laços, temperados ao longo de anos vivendo e lutando juntos, podem provar o ponto de partida para essas novas formas de existência. Aqueles atrás das grades – que mantivemos presentes em nossas hortas e passeios pela floresta, nas melodias de nossas músicas e na adrenalina de nosso trabalho noturno – fazem parte do novo mundo que esperamos. Não vamos esquecê-los por um momento.
Incentivamos a tradução e a divulgação desta chamada. Envie traduções por e-mail para june11th (at) riseup (dot) net.
Tradução > A. Padalecki
Conteúdos relacionados:
https://noticiasanarquistas.noblogs.org/post/2019/05/01/eua-chamada-para-o-11-de-junho-de-2019/
agência de notícias anarquistas-ana
O galo é um leão
furiosamente aberta
a sua juba de penas.
Kikaku
11 DE JUNIO – 2020: SOLIDARIDAD CON LXS PRISIONERXS ANARQUISTAS DE LARGA CONDENA.
11 de junio: Día Internacional de Solidaridad con Marius Mason y todos los prisioneros anarquistas de larga condena. En los 16 años que se ha observado esta tradición, el 11 de junio ha facilitado el apoyo y la acción inspirados por anarquistas encarcelados, desde manifestaciones con ruido fuera de las cárceles hasta noches de redacción de cartas, desde recaudación de fondos hasta incendios provocados. Este día es una forma de recordar a los anarquistas que están cumpliendo largas condenas de prisión, generando apoyo para ellos e inspirando acciones solidarias.
Debido a que las luchas sociales pasan gradualmente, este día es una forma de asegurarnos de que nuestros compañeros encarcelados no sean olvidados. El 11 de junio es una forma de combatir la amnesia, de tratar de mantener una memoria a largo plazo en el espacio anarquista. El 11 de junio es un día contra el olvido.
El contexto del 11 de junio de este año es uno en el que nuestras vidas han sido arrancadas de la normalidad. Un tiempo aterrador, pero también un tiempo para la innovación. Y un momento especialmente importante para recordar y apoyar a nuestros seres queridos encarcelados. Si bien las llamadas para liberar a las personas de las prisiones, cárceles y de los centros de detención de ICE durante la pandemia son cada vez más fuertes y tienen cierto éxito, es probable que muchos de los nombres de nuestros compañeros no estén en la lista para la liberación anticipada. Ya sea debido por identidades marginadas, mejoras terroristas, una historia de enfrentarse a los guardias y a la administración de la prisión, o simplemente por ser abiertamente anarquista, esto significa que sus largas condenas y la atención médica y el maltrato ya abominables podrían tener consecuencias aún peores.
Nuestra nueva vida diaria y nuestras respuestas a la pandemia pueden llevar consigo la memoria y el apoyo a los anarquistas encarcelados. Donde trabajamos menos horas, podemos escribir más cartas. Donde nuestros hijos ahora están aprendiendo desde casa, podemos incluir los nombres de los prisioneros en las lecciones sobre el coraje y sobre la represión estatal. Cuando nos entregamos a proyectos de apoyo mutuo, podemos inspirarnos en nuestros compañeros e invocar sus contribuciones y recuerdos.
En el último año, Connor Stevens de los 4 de Cleveland, todos los miembros restantes del grupo de guerrilla urbana CONSPIRACIÓN CÉLULAS DE FUEGO y Tamara Sol en Chile fueron liberados de prisión.
Eric King todavía está en segregación y ahora enfrenta un cargo de 20 años relacionado con las acciones de autodefensa que tomó en 2018. Su equipo de apoyo ha comenzado un fondo de defensa legal, y su abogado presentó una moción en marzo para una audiencia relacionada con los abusos contra él. .
Anna Beniamino co-inició una huelga de hambre contra las condiciones carcelarias especialmente represivas en mayo de 2019. Alfredo Cospito y otros anarquistas encarcelados en Italia más tarde se unieron a esta huelga de hambre. Alfredo informó haber experimentado problemas de salud relacionados con la huelga.
Michael Kimble fue puesto en solitario después de defender a un prisionero de ser golpeado por los guardias. En febrero, él y su equipo de apoyo lanzaron una campaña de recaudación de fondos para que un abogado revoque su condena. Jeremy Hammond fue llamado en octubre para testificar en el mismo gran jurado que volvió a encarcelar a Chelsea Manning. Ambos se negaron a testificar. En marzo, Jeremy fue liberado del cargo de desprecio cuando el gran jurado concluyó y fue devuelto al sistema penitenciario federal.
Lisa del caso de robo de un banco de Aachen fue restringida recientemente por un magistrado de la prisión de poder salir de la prisión los fines de semana y durante el día.
A medida que los miembros de las luchas de los años 60 y 70 completan sus sentencias, y los partidarios más jóvenes de las luchas recientes surgen de períodos más cortos en la prisión, podemos conectarnos con ellos en relaciones mutuamente enriquecedoras. Los desafíos de ser liberado de la prisión pueden ser mitigados por una fuerte comunidad de apoyo; Las comunidades de apoyo pueden profundizar su propia comprensión de la prisión mediante la interacción directa con ex presos. Estas relaciones pueden fortalecer a cada uno de sus participantes y expandirse más allá en forma de nuevos proyectos e iniciativas para liberar a los que aún están cautivos.
Un aspecto importante y a menudo descuidado del apoyo a los prisioneros es la ayuda a las familias de los encarcelados. Los miembros de la familia, que a menudo constituyen la principal o única base de apoyo del prisionero, soportan las dificultades emocionales, financieras y mentales de sus seres queridos tras las rejas. Los costos exorbitantes del economato, las llamadas telefónicas y las visitas ejercen una presión excesiva sobre quienes, en la mayoría de los casos, ya están luchando para llegar a fin de mes. La atomización social, que nos deja a la mayoría de nosotros sintiéndonos perdidos, puede ser un infierno para aquellos cuyos compañeros cercanos han sido robados por el estado y que carecen de comunidades de apoyo. Estas luchas continúan después de que los prisioneros son liberados, con amigos y familiares tratando de encontrarles empleo, lugares para vivir, ayuda con libertad condicional u otras formas de detención difusa, etc. El Proyecto FANG proporciona fondos de viaje a las familias y amigos de los prisioneros de liberación animal y de la tierra, lo que les permite visitar a sus seres queridos encarcelados. El Fondo Rosenberg para Niños brinda ayuda a los hijos de activistas que son objetivos del Estado. Además de apoyar estos proyectos, alentamos a los anarquistas a establecer relaciones con las familias de los prisioneros anarquistas: algunos pueden no compartir nuestras ideas (¡aunque muchos sí!), Pero sí comparten nuestro deseo de ver a los seres queridos en prisión sobrevivir y prosperar.
A medida que el mundo cae aún más en crisis, somos cada vez menos capaces de evadir preguntas sobre cómo vivimos, qué tipo de relaciones creamos juntos y en qué mundos deseamos habitar. Por un lado, hay un poder estatal cada vez mayor, la esclavitud del individuo al sistema tecnológico y la soledad anómica de la vida moderna. Por otro lado, existen posibilidades complejas y difíciles de formas de vida descentralizadas en las que la libertad individual y las alegrías compartidas se mezclan en una alquimia que afirma ambas. Nuestros lazos, fortalecidos por años de vivir y luchar juntos, pueden demostrar el punto de partida para estas nuevas formas de existencia. Los que están detrás de las rejas, a quienes hemos mantenido presentes con nosotros en nuestros huertos y deambulando por el bosque, en las melodías de nuestras canciones y en la adrenalina de nuestro trabajo nocturno, son parte del nuevo mundo que esperamos. No los olvidemos ni por un momento.
Alentamos la traducción y difusión de este llamado. Envía las traducciones por correo electrónico a june11th (at) riseup (dot) net.
11. kesäkuuta – Kansainvälinen solidaarisuuspäivä anarkistivangeille
Kesäkuun yhdestoista päivä on omistettu anarkistivangeille ja heidän innoittamalleen toiminnalle jo 16 vuoden ajan. Päivän toimintamuodot ovat vaihdelleet äänekkäistä mielenosoituksista vankiloiden ulkopuolella tukikirjeiden kirjoittamisiltoihin, varainkeruutapahtumiin ja tuhopolttoihin. Kesäkuun yhdennentoista viettäminen on tapa muistaa pitkiä vankeustuomioita saaneita anarkisteja. Tänä päivänä tuemme heitä solidaarisuustoimin.
Yhteiskunnallisten kamppailujen ollessa jatkuvassa muutoksessa on tämän päivän viettäminen tapa varmistaa ettei vangitut toverimme painu unholaan. Kesäkuun yhdestoista on tapa taistella unohdusta vastaan. Tavoitteena on ylläpitää pitkäaikaista, kollektiivista muistia anarkistiliikkeessä. Kesäkuun yhdestoista unohtamisen vastainen päivä.
Tänä vuonna kesäkuun yhdennentoista tapahtumaympäristö on sellainen, jossa elämistämme on viety normaalius. Kovina aikoina kuitenkin myös uusille innovaatioille on tilaa. Tämänhetkisessä tilanteessa on erityisen tärkeää muistaa ja tukea vangittuja rakkaitamme. Pandemian aikana vaatimukset vapauttaa ihmisiä putkista, vankiloista ja säilöönottokeskuksista ovat käyneet äänekkäämmiksi ja menestyksekkäämmiksi, mutta todennäköisesti monet toverimme eivät kuitenkaan tule pääsemään aikaisin vapautuvien vankien listalle. Syinä tähän voivat olla heidän marginalisoidut identiteettinsä, terrorismisyytökset, tavat vastustaa vartijoita ja vankilahallintoa tai vain yksinkertaisesti se, että on julkisesti anarkisti. Oli syy mikä hyvänsä, vaarana pandemian aikana on, että pitkillä tuomioilla, kaltoinkohtelulla ja jo entuudestaankin huonolla terveydenhuollolla voi olla aiempaankin kohtalokkaampia seurauksia.
Vangittujen anarkistien tukeminen ja muistaminen voi kuulua luontevana osana pandemian muuttamaan päivittäiseen elämäämme. Jos käymme vähemmän palkkatöissä, voimme kirjoittaa enemmän kirjeitä. Jos lapsemme ovat kotikoulussa, voimme oppituntien lomassa kertoa vangeista ja heidän rohkeudestaan toimia valtion sortotoimia vastaan. Osallistuessamme keskinäisen avun projekteihin, voimme tuoda esiin muistoja vangittujen tovereidemme toimista ja saada niistä uutta inspiraatiota toimintaamme.
Connor Stevens Clevelandin nelikosta, kaikki loput Tulisolujen Salaliiton (kaupunkisissiryhmän) jäsenistä ja Tamara Sol Chilessä on vapautettu vankiloista viime vuoden aikana.
Eric King on edelleen eristyksessä ja häntä uhkaa 20 vuoden lisätuomio liittyen tapaukseen, jossa hän turvautui itsepuolustukseen vuonna 2018. Kingin tukiryhmä on aloittanut rahakeräyksen oikeudenkäyntikuluihin ja hänen asianajajansa vaati maaliskuussa kuulustelua liittyen Ericin pahoinpitelyyn.
Anna Beniamino oli mukana aloittamassa nälkälakkoa erityisen sortavia vankilaolosuhteita vastaan toukokuussa 2019. Alfredo Cospito ja muita vangittuja anarkisteja liittyi myöhemmin nälkälakkoon Italiassa. Alfredon raportoitiin kärsivän nälkälakosta tulleista terveysongelmista.
Michael Kimble joutui eristykseen puolustettuaan toista vankia, jota vartijat hakkasivat. Helmikuussa hän aloitti tukiryhmänsä kanssa varainkeruukampanjan, jotta lakimies voisi yrittää kumota hänen tuomionsa.
Jeremy Hammond kutsuttiin lokakuussa todistamaan saman tuomioistuimen eteen, joka uudelleen vangitsi Chelsea Manningin. Molemmat kieltäytyivät todistamasta. Maaliskuussa suuri lautamiehistä vapautti Jeremyn oikeudenhalventamisesta ja hänet palautettiin takaisin liittovaltion vankilaan.
Lisa Aachenin pankkiryöstötapauksesta sai äskettäin vankilan tuomarilta rajoituspäätöksen, jonka mukaan hän ei voi enää poistua vankilasta päivisin ja viikonloppuisin.
Voimme tukea eri aikakausien vankeja löytämään tärkeän suhteen toisiinsa nyt kun 60- ja 70-lukujen kamppailujen vangit alkavat olla suorittaneet tuomionsa loppuun ja nuoremmat partisaanit istuvat keskimäärin lyhyempiä vankilatuomioita. Vankilasta vapautumisen haasteita voidaan minimoida vahvan yhteisötuen avulla. Tukiryhmät voivat syventää omaa ymmärrystään vankilaelämästä olemalla suorassa vuorovaikutuksessa entisten vankien kanssa. Nämä vuorovaikutussuhteet vahvistavat kaikkia osapuolia ja voivat kehittyä edelleen projekteiksi ja ryhmiksi, jotka pyrkivät vapauttamaan vielä vangittuina olevia.
Tärkeä ja usein unohdettu osa vankitukitoiminnassa on vankien perheiden auttaminen. Perheenjäsenet ovat usein vangin tärkein tai jopa ainoa tuen ja avun lähde. Perheenjäsenet kärsivät usein taloudellisesti, henkisesti ja emotionaalisesti rakkaidensa vankilatuomioista. Puheluiden ja kanttiinien kohtuuttomat hinnat hankaloittavat vierailuja ja lisäävät entuudestaan tilanteen kuormittavuutta niille, joilla usein on jo vaikeuksia toimeentulon kanssa. Sosiaalinen hajaannus saa useimmat meistä tuntemaan olonsa eksyksissä olevaksi. Sosiaalinen eristäytyneisyys voi kuitenkin olla yhtä helvettiä niille, joilta valtio on varastanut läheisiä ja joilta puuttuu tukea tarjoavia yhteisöjä. Nämä kamppailut usein jatkuvat vankien vapautumisen jälkeenkin perheiden ja ystävien yrittäessä löytää vapautuneelle töitä, asuntoa ja auttaessa ehdonalaisessa elämisessä. FANG projekti auttaa eläintenvapautusrintama- ja ELF vankien perheitä ja ystäviä matkakuluissa ja siten avustaa heitä vierailemaan vankiloissa rakkaidensa luona. Rosenberg Fund for Children yhdistys auttaa lapsia, joiden aktivistivanhemmat ovat joutuneet valtion vainon kohteiksi. Näiden projektien tukemisen lisäksi haluamme kannustaa anarkisteja tutustumaan ja luomaan yhteyksiä anarkistivankien perheenjäseniin; jotkut heistä eivät ehkä jaa kaikkia samoja aatteita ja arvoja, mutta yhteistä heidän kanssaan on varmasti se, että hekin haluavat nähdä vangittujen rakkaidensa selviytyvän ja pärjäävän.
Maailman ajautuessa yhä syvemmälle kriisin pyörteisiin, mahdollisuutemme vältellä kysymyksiä elämäntavoistamme, yhdessä luomistamme ihmissuhteista ja siitä, millaisessa maailmassa haluamme elää käyvät vähiin. Meidän on otettava huomioon jatkuvasti vahvistuva valtion valta, yksilön täysi riippuvuus teknologisesta järjestelmästä ja moderniin elämään kuuluva syvä yksinäisyys. Toisaalta on olemassa monimuotoisia ja haastavia mahdollisuuksia hajautettuihin elämäntapoihin, jotka mahdollistavat sekä yksilön vapauden että jaetut, yhteiset ilot. Yhdessä asumisen ja taistelemisen vuosien saatossa vahvistamat keskinäiset suhteemme voivat olla alkusysäys uusille olemisen tavoille. Vangitut toverimme ovat osa sitä uutta maailmaa, jonka toivomme näkevämme. He kulkevat mukanamme puutarhoissamme, metsäretkillämme, laulujemme sanoituksissa ja yöaskareidemme adrenaliiniryöpyissä. Ei anneta heidän unohtua hetkeksikään.
11. Juni: Internationaler Tag der Solidarität mit Marius Mason und allen anarchistischen Langzeit-Gefangenen.
In den letzten 16 Jahren, in denen dieser Tag begangen wurde, hat der 11. Juni Unterstützung und Aktionen, die von inhaftierten Anarchistinnen inspiriert wurden, hervorgebracht – von Lärmdemonstrationen außerhalb der Gefängnisse bis hin zu Briefschreibenächten, von Spendenaktionen bis hin zu Brandstiftung. Diesen Tag zu begehen bedeutet, an Anarchistinnen, die lange Haftstrafen verbüßen, zu erinnern, Unterstützung für sie zu gewinnen und zu Solidaritätsaktionen anzuregen.
Da soziale Kämpfe kommen und gehen, ist dieser Tag eine Möglichkeit, dafür zu sorgen, dass unsere inhaftierten Genoss*innen nicht vergessen werden. Der 11. Juni ist eine Möglichkeit, den Gedächtnisverlust zu bekämpfen und zu versuchen, ein Langzeitgedächtnis im anarchistischen Raum aufrechtzuerhalten. Der 11. Juni ist ein Tag gegen das Vergessen.
Der Kontext des 11. Juni dieses Jahres ist einer, in dem unser Leben aus der Normalität gerissen wurde. Eine beängstigende Zeit, aber auch eine Zeit der Erneuerung. Und eine besonders wichtige Zeit, um unserer inhaftierten Angehörigen und Freundinnen zu gedenken und sie zu unterstützen. Während die Aufrufe zur Freilassung von Menschen aus Gefängnissen, Haftanstalten und Abschiebeknästen während der Pandemie lauter werden und einigen Erfolg haben, ist es wahrscheinlich, dass viele Namen unserer Genossinnen nicht auf der Liste für eine vorzeitige Entlassung stehen werden. Ob es nun an marginalisierten Identitäten liegt, an Terrorismus-Übertreibung, an einer Geschichte des Aufbegehrens gegen die Wachen und die Gefängnisverwaltung oder einfach daran, dass sie eine erklärter Anarchist*in sind, bedeutet dies, dass ihre langen Haftstrafen und ihre bereits verabscheuungswürdige medizinische Versorgung und Misshandlung noch schlimmere Folgen haben könnten.
Unser neues Alltagsleben und unsere Reaktionen auf die Pandemie können die Erinnerung an und die Unterstützung für inhaftierte Anarchistinen mit sich bringen. Wo wir weniger Stunden arbeiten, können wir mehr Briefe schreiben. Wo unsere Kinder jetzt von zu Hause aus lernen, können wir die Namen der Gefangenen in den Unterricht aufnehmen, wenn wir über Mut und über staatliche Repression sprechen. Wo wir uns in Projekten gegenseitiger Hilfe einbringen, können wir uns von unseren Genossinnen inspirieren lassen und uns auf ihre Beiträge und Erinnerungen berufen.
Im vergangenen Jahr wurden Connor Stevens von den Cleveland 4, alle übrigen Mitglieder der Stadtguerillagruppe „Verschwörung der Feuerzellen“ in Griechenland und Tamara Sol in Chile aus dem Gefängnis entlassen.
Eric King befindet sich nach wie vor in Isolationshaft und sieht sich nun einer Anklage zu einer 20-jährigen Haftstrafe im Zusammenhang mit Selbstverteidigungsmaßnahmen gegenüber, die er 2018 begangen hat. Sein Unterstützungsteam hat einen Fonds zur Strafverteidigung gestartet, und sein Anwalt reichte im März einen Antrag auf eine Anhörung im Zusammenhang mit Misshandlungen gegen ihn ein.
Anna Beniamino war Mitinitiatorin eines Hungerstreiks gegen besonders repressive Haftbedingungen im Mai 2019. Alfredo Cospito und andere in Italien inhaftierte Anarchistinnen schlossen sich später diesem Hungerstreik an. Alfredo berichtete, dass im Zusammenhang mit dem Streik gesundheitliche Probleme aufgetreten sind.
Michael Kimble wurde in Isolationshaft genommen, nachdem er einen Häftling davor verteidigt hatte, von den Wärtern geschlagen zu werden. Im Februar starteten er und sein Unterstützungsteam eine Spendenkampagne für einen Anwalt, um seine Verurteilung aufzuheben. Jeremy Hammond wurde im Oktober aufgerufen, vor derselben Grand Jury auszusagen, die Chelsea Manning erneut verurteilt hatte. Beide weigerten sich, auszusagen. Im März wurde Jeremy Hammond wegen Missachtung der Geschworenen entlassen und in das Bundesgefängnissystem zurückgebracht.
Lisa vom Fall des Aachener Banküberfalls wurde kürzlich von einem Gefängnisrichter daran gehindert, das Gefängnis am Wochenende und tagsüber zu verlassen.
Während die Mitglieder der Kämpfe der 60er und 70er Jahre ihre Strafen beenden und jüngere Partisanen der aktuellen Kämpfe aus kürzeren Gefängnisaufenthalten kommen, können wir uns mit ihnen in gegenseitig bereichernden Beziehungen verbinden. Die Herausforderungen der Entlassung aus dem Gefängnis können durch eine starke Unterstützerinnengemeinschaft gemildert werden; Unterstützerinnengemeinschaften können ihr eigenes Verständnis von Gefängnis durch direkte Interaktion mit ehemaligen Gefangenen vertiefen. Diese Beziehungen können jeden ihrer Teilnehmerinnen stärken und sich darüber hinaus in Form neuer Projekte und Initiativen zur Befreiung der noch immer Gefangenen ausweiten.
Ein wichtiger und oft vernachlässigter Aspekt der Gefangenenunterstützung ist die Hilfe für die Familien der Inhaftierten. Familienmitglieder – die oft die wichtigste oder einzige Stütze von Gefangenen darstellen – tragen die emotionalen, finanziellen und mentalen Nöte ihrer Angehörigen hinter Gittern. Die exorbitanten Kosten für Gefängnisaufenthalte, Telefongespräche und Besuche belasten diejenigen, die in den meisten Fällen ohnehin schon Schwierigkeiten haben, über die Runden zu kommen. Die soziale Zersplitterung, durch die sich die meisten von uns verloren fühlen, kann für diejenigen die Hölle sein, deren enge Weggefährtinnen vom Staat gestohlen wurden und denen die Unterstützung der Gemeinschaft fehlt. Diese Kämpfe gehen nach der Entlassung der Gefangenen weiter, wobei Freundinnen und Familienangehörige versuchen, für sie Arbeit, Wohnraum, Hilfe bei der Bewährung oder andere Formen, um die Haft zu mildern, usw. zu finden. Das Projekt FANG stellt den Familien und Freunden von Animal- und Earth- Liberation-Gefangenen Reisemittel zur Verfügung, damit sie ihre inhaftierten Angehörigen besuchen können. Der Rosenberg-Fonds für Kinder leistet den Kindern von Aktivisten, die vom Staat ins Visier genommen werden, Hilfe. Abgesehen von der Unterstützung dieser Projekte ermutigen wir Anarchist*innen, Beziehungen zu den Familien anarchistischer Gefangener aufzubauen: Einige teilen vielleicht nicht unsere Ideen (obwohl viele das tun!), aber sie teilen unseren Wunsch, dass geliebte Menschen im Gefängnis überleben und sich weiterentwickeln können.
Je mehr die Welt in der Krise versinkt, desto weniger sind wir in der Lage, den Fragen aus dem Weg zu gehen, wie wir leben, welche Art von Beziehungen wir gemeinsam aufbauen und welche Lebenswelten wir bewohnen wollen. Auf der einen Seite gibt es die ständig wachsende Staatsmacht, die Sklaverei des Einzelnen gegenüber dem technologischen System und die anormale Einsamkeit des modernen Lebens. Auf der anderen Seite gibt es komplexe und schwierige Möglichkeiten dezentralisierter Lebensformen, in denen sich individuelle Freiheit und geteilte Freuden in einer Alchemie vermischen, die beides bejaht. Unsere Bindungen, die über Jahre des Zusammenlebens und Kämpfens gefestigt wurden, können der Ausgangspunkt für diese neuen Formen der Existenz sein. Diejenigen hinter Gittern – die wir in unseren Gartenparzellen und Waldwanderungen, in den Melodien unserer Lieder und im Adrenalinrausch unserer Nachtarbeit bei uns gegenwärtig gehalten haben – sind ein Teil der neuen Welt, auf die wir hoffen. Vergessen wir sie nicht nur einen Augenblick lang.