2024 Kutsu
11. heinäkuuta 2024: Maailma on yksi
Heinäkuun yhdestoista, muistojen ja aktiivisen solidaarisuuden päivä, lähestyy jälleen. Tätä vuotta värittävät moninaiset kriisit ja vapaustaistelut. Kaikki ne liittyvät toisiinsa, sillä maailma on yksi. Niin katastrofit kuin yhteishengen ja uhmamielen voitot raikuvat yli rajojen, kielten, asiayhteyksien ja identiteettien. Kaikki kontekstit ovat kosketuksissa toisiinsa. Yksityinen ei ole irrallaan poliittisesta eikä luova tuhoavasta. Vankila ja “vapaa maailma” kytkeytyvät toisiinsa, aivan kuten keinot tavoitteisiin. Jaettu kiinnostus ja sitoutuminen erottelujen umpeen kuromiseen on solidaarisuutta. Jakolinjoja pois pyyhkimällä emme pyri latistamaan tai yksinkertaistamaan monimuotoisuutta tai eroja olosuhteissa, voimassa ja seurauksissa. Sen sijaan haluamme korostaa, että näennäisen irralliset asiat liittyvät yhteen niin kuin kudokset yhdistävät ruumiinosat toisiinsa. Siispä pohdimme, kuinka sidekudoksia voitaisiin vahvistaa. Miten pysyä vahvana mutta samalla notkeana ja jäntevänä? Kriisistä toiseen syöksyvässä maailmassa yhteyksien rakentaminen vaatii aikaa. Heinäkuun yhdennentoista päivän tapahtuma June 11 pyrkii toimimaan yhtenä sidekudoksena. Rakennamme solidaarisuutta rajojen yli, liikkeiden ja sukupolvien välille. Vahvat kudokset suojaavat meitä tulevissa repressioissa.
Pyrkiessämme yhdistämään liikkeitä, aikoja ja paikkoja, tutkailemme samalla maastoa. Arvioimme valtion muodostamia ajankohtaisia uhkia sekä mahdollisuuksiamme osallistaa vangittuja tovereita vankilan ulkopuoliseen toimintaan. Ovatko ne kamppailut, joihin he ennen vangitsemistaan osallistuivat, jatkuneet repressiosta huolimatta? Millä tavoin vangittujen muistamisesta tulisi luonnollinen osa anarkistista toimintaa? Repressio ja sen keinot tuntuvat usein uusilta ja yllättäviltä. Monesti kyse on kuitenkin siitä, että muistimme pettää. Valtion innovaatioihin tulee toki kiinnittää huomiota, mutta samalla on nähtävä niiden yhteneväisyys edeltäjiämme vastaan käytettyihin taktiikoihin ja ideologioihin. Mitä voisimme oppia menneiden aikojen tovereiden vastatoimista? Mitä voimme oppia ihmisiltä niissä ajoissa ja paikoissa, joissa innovatiiviset repressiiviset taktiikat kehitettiin. Kuinka voimme kamppailla heidän rinnallaan?
Vuosikymmeniä vapautensa puolesta taistelleet sekä valvontaa, tarkkailua ja pidätyksiä vastaan kamppailleet palestiinalaiset kohtaavat nyt väkivallan ja kansanmurhan kulminaation Israelin valtion käsissä. Kriisi ja kolonialistinen väkivalta jatkaa nopeaa leviämistään. Niin leviää myös palestiinalaisten vastarinnan voimakas virta. Solidaarisuustempauksia järjestetään maailmalla laajasti, kun ihmiset pyrkivät eroon osasyyllisyydestä, maantieteellisen etäisyyden korostamasta voimattomuuden tunteesta, nopeasta uutisvirrasta, sotakoneistosta ja kaikkialla tulvivasta propagandasta.
Kapitalistisen ja imperialistisen väkivallan sekä ilmastoromahduksen seurausten ajaessa ihmisiä pakosalle joudumme todistamaan uudistettua pelonlietsontaa Yhdysvaltain ja Euroopan rajoilla. Valkoisen ylivallan kansalaispoliisit kohisevat “siirtolaiskaravaanien” haastamisesta ja yksittäiset valtiot toimeenpanevat yhä suuremman luokan väkivaltaa pitääkseen ihmiset poissa niiden keinotekoisilta rajoilta. Kriisi on maailmanlaajuinen, kun ihmiset kaikkialla liikkuvat löytääkseen edes jonkinlaista vakautta toisten rynnätessä vahvistamaan rajojen ja kansalaisuuksien lupaamaa järjestystä.
Kolonialistinen väkivalta on jokapäiväistä: aseilla uhkailua, varastettuja alueita, louhoksia, maan kontrollin laajenemista, viimeisten villien alueiden katoamista. Teknologiajätit, viherkapitalistit ja valtio myyvät meille yhdenmukaista, onttoa tulevaisuutta. Maailmanlaajuinen vastarinta kuitenkin jatkuu. Sabotaasi-iskuja tehdään ja maita puolustetaan pitkäjänteisesti puhelinmastoja, öljy- ja kaasuputkia, louhinta- ja porausinfrastruktuuria vastaan. Myrkyllinen tulevaisuus on riippuvainen kontrollista, tiedustelusta ja valvonnasta. Näiden käytäntöjen yhteistoimintaa vastaan kamppailemme. Kapinat nousevat niin poliisia ja vankiloita kuin nöyryyttävää arkea vastaan. Tuntemiemme kriisien ja vastarinnan hetkien lisäksi lukemattomat muut kytevät, syttyvät, tai vain katoavat julkisuuden katseilta. Vapaus ja vastarinta löytävät aina tiensä läpi yhteiskunnan halkeamien.
Yhdysvalloissa julkisia ruuanjakotilaisuuksia on häiritty ja kodittomuutta kriminalisoitu yhä räikeämmin. Ihmisiä on myös syytetty järjestäytyneestä rikollisuudesta sillä perusteella, että heidän vapauttamisekseen takuita vastaan on järjestetty rahankeräyksiä. Lisäksi anarkistien tai anarkismia lähellä olevien ryhmien ajattelusta ja käytännöistä, yhdistyksistä ja sosiaalisista verkostoista on alettu puhua salaliittoina. Rohkea, intensiivinen sabotaasi kuitenkin jatkuu. Kaikki on uutta ja toisaalta mikään ei ole. Meidän ei tarvitse pohtia ratkaisuja, vaan sitä, kuinka laajentaa, syventää ja vahvistaa niitä keinoja, joiden jo tiedämme toimivan. Näemmekö itsemme toisissamme? Ymmärrämmekö erilaisten tilanteidemme nivoutuvan erottamattomasti yhteen? Miten jatkossa laajennamme solidaarisuussuhteita? Miten sisäistämme sen tosiseikan, ettemme elä omissa maailmoissamme? Tutkimmeko erilaisia tapoja riistäytyä irti niistä rajoituksista, joita vankila- ja rajamuurit, aika, paikka ja konteksti asettavat?
On syytä juhlia niitä hetkiä, kun mahdollisuudet avautuvat, kun koemme ykseyttä ja voimaa. Surun hetkiäkin on riittämiin: kun tuntuu siltä, että kaikki on hukassa, ja kun saamme ruumiillisesti tai henkisesti turpaamme. Voimme nauttia valonpilkahduksista, kun huomaamme valtioiden toimissa syvää epätoivoa. Ne rehkivät etsien keinoja kriminalisoida mitä tavallisinkin toiminta. Voimme saada tästä motivaatiota. Jos mikä tahansa edes etäisesti anarkistinen toiminta voi syöstä meidät repression alhoon, on meidän päätettävä elää aatteemme mukaan, seurauksista huolimatta. Yhä useammat meistä joutuvat tekemisiin repression, pidätysputkien, oikeudenkäyntien ja vankilan kanssa. Voimme ottaa tämän avoimena kutsuna jatkaa vangittujen muistamista osana matkaamme kohti vapautta. Aika, paikka tai vankilan muurit eivät voi katkoa sitä yhteyksien verkostoa, jonka varassa taistelemme samoja vapauden vihollisia vastaan kaikkialla maailmassa, toisistamme riippuvaisina ja toisiimme linkittyneinä.
Tänä vuonna moni anarkismin eloisan hengen haltija on kuollut. Jotkut heistä kenties tunnemme, monet ovat tuntemattomia. He kylvivät kapinaa kaikkialla missä kulkivat. Heidän vaikutuksensa on selvä, vaikkei ehkä mitattavissa. Voimme elää heidän kanssaan samassa hengessä ja astua heidän poluilleen. Voimme pysyä sinnikkäinä ja uutterina kuten toverit ennen meitä. Voima heidän muistolleen: Alfredo Bonanno, Klee Benally, Ed Mead, Sekuo Odinga, Tortuguita, Aaron Bushnell.
Voima myös kaikkien niiden muistolle, joiden nimiä emme tienneet emmekä lausuneet, mutta jotka kuitenkin kulkivat näitä polkuja. Aika on vain konstruktio. Ennen eläneet ja kuolleet vaikuttavat yhä eläviin. He elävät anarkistien ja antiautoritaarien historiassa ja yhteisessä kamppailussamme. Tehdään heistä osa aktiivista muistiamme ja jatketaan taistelua elämästä, ylivaltaa vastaan. Sytyttäköön tämä teksti sinussa kipinän, rohkaiskoon se nousemaan ylös, painamaan eteenpäin ja kokemaan, miltä tuntuu pyrkiä vapauteen.
Alueellisia vankipäivityksiä*
Venäjä
Kamppailua Venäjän pitkäaikaisten anarkistivankien hyväksi
Täysimittaisen sodan jatkuessa Ukrainassa jo kolmatta vuotta, ovat Venäjän anarkistiliikkeen näkymät synkenneet entisestään. Muutamissa isoimmissa kaupungeissa anarkistista historiaa tai kulttuuria koskevia tapahtumia voi edelleen järjestää, mutta tärkeät ajankohtaiset aiheet ovat julkisissa tapahtumissa jyrkästi kiellettyjä ja niiden käsittelystä koituisi vakavia seurauksia. Anarkistista agitaatiota voi tehdä lähinnä anonyymisti verkossa tai kaduilla.
Viranomaiset ovat myös kieltämässä anarkistista vankitukea. Helmikuussa yhdysvaltalainen Anarchist Black Cross Federation leimattiin Venäjällä “ei-toivotuksi organisaatioksi”. Näin määritellyn tahon taloudellisesta tukemisesta voi seurata kuuden vuoden vankilatuomio. Yhdysvaltalaisella vankitukifederaatiolla ei ole jaostoja Venäjällä. Todennäköisesti viranomaisten tarkoitus onkin tämän kikan avulla päästä käsiksi Venäjällä toimiviin anarkistisen mustan ristin ryhmiin.
Anton Žutškov on tuomittu kymmenen vuoden vankeuteen sodanvastaisen, poliisiin kohdistuvan polttopulloaktion suunnittelusta Moskovan keskustassa. Žutškovia kidutettiin 21.2.2024 Krasnojarskin vankilassa Siperiassa, kun häntä oltiin siirtämässä kaukaiselle vankileirille. Kidutuksen aikana häneltä kysyttiin muun muassa anarkistisesta mustasta rististä. Žutškov ei ole anarkisti, mutta vankeuden alkuvaiheessa häneen oltiin yhteydessä anarkistisen mustan ristin nimissä. Tällä hetkellä häntä tukee Solidarity Zone -niminen antiautoritaarinen hanke, jonka tarkoitus on tukea sodanvastaisia suoran toiminnan vankeja. Žutškovin kiduttaminen on niin ikään osoitus siitä, että Venäjän viranomaiset aikovat hyökätä AMR-ryhmien kimppuun. Näiden varoitusmerkkien vuoksi Moskovan AMR on päättänyt muuttaa pois Venäjältä ja työskennellä vain maanpaosta käsin.
Solidarity Zone tarjoaa tällä hetkellä asianajajat noin 20 vangille, jotka on tuomittu sodan vastaisesta suorasta toiminnasta. Lisäksi se pyrkii seuraamaan usean muun vastaavan vangin tilannetta. Valtavirran ihmisoikeusjärjestöt eivät yleensä tue vankeja, joiden tuomiot liittyvät valtion asevoimiin, poliisiin tai infrastruktuuriin kohdistuviin tuhopolttoihin.
Niiden vankien joukossa, joita Solidarity Zone tukee järjestämällä heille asianajajia, on kaksi anarkistia. Heistä kumpaakaan ei ole vielä tuomittu. On kuitenkin hyvin todennäköistä, että molemmat tuomitaan ja että heistä tulee pitkäaikaisvankeja. Venäjällä 99% epäillyistä todetaan oikeudessa syyllisiksi.
Ensimmäinen näistä todennäköisistä pitkäaikaisista anarkistivangeista on Aleksei Rožkov. Hän ryhtyi Venäjällä ensimmäisten joukossa suoraan toimintaan Ukrainan sotaa vastaan. Maaliskuun 11. päivänä vuonna 2022, 15 päivää sodan alkamisen jälkeen, Rožkov heitti polttopullon armeijan kutsuntatoimistoon Jekaterinburgin esikaupungissa Ural-vuorilla. Hänet pidätettiin välittömästi. Hänet vapautettiin odottamaan oikeudenkäyntiä, koska syytteet eivät olleet raskaita. Rožkov onnistui pakenemaan Kirgisiaan, josta hänet luovutettiin laittomasti Venäjälle toukokuussa 2023. Nyt häntä syytetään siellä lukuisista terroristisista teoista ja hän voi joutua jopa 30 vuodeksi vankilaan.
Toinen Solidarity Zonen tukema sodanvastainen anarkistivanki on Ruslan Siddiqui. Hänet pidätettiin marraskuun lopussa 2023 Rjazanissa, joka sijaitsee 180 kilometriä Moskovasta kaakkoon. Häntä epäillään tavarajunan suistamisesta raiteilta 11. marraskuuta sekä drooni-iskusta Djagilevon lentokentälle Rjazanin alueella 20. heinäkuuta 2023. Häntä syytetään terroristisista teoista. Siddiquita uhkaa enimmillään 30 vuoden vankeus.
Viiden uralilaisen ja siperialaisen anarkistin ja antifasistin tueksi on perustettu riippumaton kampanja. Deniz Aidyn, Yuri Neznamov, Daniil Tšertykov, Nikita Oleinik ja Roman Paklin pidätettiin 30. ja 31. päivä elokuuta 2022. Heitä syytetään terroristijärjestön perustamisesta sekä rautateiden ja FSB:n toimistojen räjäytysaikeista. Jutun todisteet ovat kyseenalaisia ja perustuvat pääosin kiduttamalla saatuihin tunnustuksiin. Alunperin Deniz Aidyn pidätettiin Kirill Brikin kanssa Tjumenissa. Heidän väitettiin yrittäneen testata improvisoitua räjähdettä metsässä. Valitettavasti Kirill Brik ryhtyi kidutusten seurauksena yhteistyöhön viranomaisten kanssa, ja hänen silminnäkijätodistuksensa saattaa syöstä muut syytetyt 30 vuodeksi vankilaan. Nikita Oleinikia uhkaa elinkautinen, sillä hänen väitetään olleen ryhmän “johtaja”.
Osa pitkäaikaisista anarkistivangeista oli vankilassa jo ennen sotaa. Anarkistimatemaatikko Azat Miftahovin piti päästä vapaaksi 4.9.2023 kärsittyään kuuden vuoden tuomion anarkistisesta toiminnasta, jossa heitettiin savupommi Yhtenäinen Venäjä -puolueen rakennukseen Moskovassa. Miftahov päästessä vankilasta hänet kuitenkin pidätettiin vankilan portilla tekaistun epäilyn nojalla. Häntä syytettiin “terrorismin oikeuttamisesta” sen perustella, että hän olisi muiden vankien kanssa keskustellessaan kommentoinut myönteisesti pommianarkisti Mihail Žlobitskia. Miftahov tuomittiin tästä neljän vuoden vankeuteen. Hän tulee siis viettämään vankilassa yhteensä lähes vuosikymmenen.
Nykyisen anarkistien vastaisen terrorismisyytösaallon ensimmäinen oikeusjuttu oli Verkosto-tapaus. Penzalaisia ja pietarilaisia anarkisteja pidätettiin vuosina 2017 ja 2018, ja heistä 10 tuomittiin vankilaan. Heidän väitettiin perustaneen maanalaisen anarkistijärjestön, joka valmisteli insurrektionalistista toimintaa. Mitään ei kuitenkaan todistettu tapahtuneen. Tuomituista kolme on jo vapautettu ja seitsemän on yhä vankilassa. Heistä kuusi on Moskovan anarkistisen mustan ristin vankilistalla: Viktor Filinkov (7 vuoden tuomio), Vasili Kuksov (9 vuoden tuomio), Mihail Kulkov (10 vuoden tuomio), Andrei Tšernov (14 vuoden tuomio), Ilja Šakurski (16 vuoden tuomio) ja Dmitri Ptšelintsev (19 vuoden tuomio). Seitsemäs vanki, Maxim Ivankin, tuomittiin tämän vuoden helmikuussa 24 vuodeksi vankilaan kahden ystävänsä murhasta. Murhatut olivat syytteen mukaan olleet Ivankinin kanssa pakoilemassa huumeisiin liittyviä syytöksiä. Moskovan anarkistinen musta risti ei enää tue Ivankinia. Se pitää häneen kohdistuvia murhasyytteitä uskottavina, vaikka Verkosto-syytteet ovatkin tekaistuja.
Kaikkien mainittujen vankien nykyiset osoitteet löytyvät täältä [June11.noblogs.org/prisoners]. Huomaa, että kirjeissä voi käyttää vain venäjän kieltä. Tarvittaessa voit käyttää konekäännöksiä. Monet maat ovat keskeyttäneet postipalvelut Venäjälle. Jos postitoimitukset Venäjälle on olinpaikassasi keskeytetty, voit lähettää kirjeitä Moskovan AMR:n sähköpostiosoitteen kautta abc-msk@riseup.net.
Irlanti
Jatkamme solidaarisuuden osoittamista anarkisti- ja antifasistivangeille Irlannissa ja muualla maailmassa. Protestien, mielenosoitusten ja sosiaalisen median kautta autamme tuomaan esille anarkistien ja antifasistien pidätyksiä ja vangitsemisia. Verkkosivujemme osoite on www.abcireland.wordpress.com
Tuemme pitkäjänteisesti irlantilaista anarkistivanki John Paul Woottonia. John Paul on äskettäin siirretty toiseen vankilaan ja hän ottaa mielellään vastaan kirjeitä, postikortteja ja solidaarisuutta kaikilta. John Paul on osa Craigavonin kaksikkoa. Sen toinen puolisko, Brendan McConnville, jatkaa nyt heidän perheidensä perheidensä kanssa kamppailua kaksikon epäoikeudenmukaista vangitsemista sekä muita Ison-Britannian valtion heitä kohtaan tekemiä vastenmielisiä oikeuden väärinkäytöksiä vastaan.
Yhdysvallat
Eric King on vihdoin vapautettu lähes kymmenen vuoden vankeuden päätteeksi. Hän työskentelee ja asuu perheensä kanssa Coloradossa. Jennifer Rose on siirretty naisvankilaan. Marius Mason on puolestaan siirretty takaisin Texasiin. Bill Dunneon on siirretty syöpähoidon aloittamiseksi. Michael Kimble jatkaa järjestäytymistä ja muiden queer-vankien tukemista Alabaman vankityrmissä. Sean Swain on juuri juhlinut 10-vuotista osiotaan The Final Straw Radio -ohjelmassa. Malik Muhammad on jumissa eristyksessä, johon hänet laitettiin kostona paastoamisesta ramadanin aikana. Monet heistä ovat edelleen mukana tekemässä Fire Ant -anarkistivankilehteä.
Stop Cop City -kampanjan kaltaiset alueiden puolustuskamppailut ovat kohdanneet kovaa reprsessiota. Repressio ei rajoitu vain Atlantaan, vaan sitä on kaikkialla, missä on ryhdytty solidaarisuustoimiin. Repressio kohdistuu edelleen myös Mountain Valleyn kaasuputken vastustajiin ja Palestiina-solidaarisuusprotesteihin. Transfobian vastustajat ja ne, jotka puolustavat queer-ihmisten mahdollisuutta olla julkisuudessa, sekä abortinvastustajien harhaanjohtavia “kriisiraskauskeskuksia” vastaan toimivat ihmiset ovat myös repression kohteina. Nälkälakkoja ja muita protesteja jatketaan pidätyskeskuksissa ja vankiloissa maan laajuisesti.
Indonesia
Serikat Tahanan -vankiliitto (ST) on Indonesian antiautoritaaristen vankien poliittinen järjestö, joka perustettiin 17. heinäkuuta 2023. Liittoa hallinnoivat vangit sekä vankilan ulkopuoliset toverit. Sillä on kaksoisrakenne, jonka muodostavat jäsenet (vangit) sekä ulkopuolella toimiva solidaarisuusryhmä. Päätöksentekovalta on jäsenillä, ja solidaarisuusryhmä vastaa tarpeiden täyttämisestä sekä niistä töistä, joita ei vankilan sisältä käsin voi tehdä. Tällä hetkellä liitto edustaa kahdeksaa vankia, joiden syytteet liittyvät muun muassa terrorismiksi leimattuihin tuhopolttoihin, mellakointiin yllyttämiseen sekä huumerikoksiin. Lisäksi ST on tukenut pidätettyjä ammattiliittoaktiiveja, maanviljelijöitä ja häätöjen vastustajia.
Vankien sopiman järjestön linjan mukaisesti Serikat Tahananin tarkoitus on:
Seuraa meitä Instagramissa: @serikattahanan. Sähköposti: serikattahanan@riseup.net
* Jos haluat antaa päivityksiä alueeltasi tai hankkeestasi, lähetä meille sähköpostia osoitteeseen June11th@riseup.net
11.7. on jokavuotinen päivä pisimpään vankilassa olleiden anarkistitovereiden muistamiseksi sanoin, teoin sekä jatkuvan materiaalisen tuen muodossa.