Kesäkuun yhdestoista päivä on omistettu anarkistivangeille ja heidän innoittamalleen toiminnalle jo 16 vuoden ajan. Päivän toimintamuodot ovat vaihdelleet äänekkäistä mielenosoituksista vankiloiden ulkopuolella tukikirjeiden kirjoittamisiltoihin, varainkeruutapahtumiin ja tuhopolttoihin. Kesäkuun yhdennentoista viettäminen on tapa muistaa pitkiä vankeustuomioita saaneita anarkisteja. Tänä päivänä tuemme heitä solidaarisuustoimin.
Yhteiskunnallisten kamppailujen ollessa jatkuvassa muutoksessa on tämän päivän viettäminen tapa varmistaa ettei vangitut toverimme painu unholaan. Kesäkuun yhdestoista on tapa taistella unohdusta vastaan. Tavoitteena on ylläpitää pitkäaikaista, kollektiivista muistia anarkistiliikkeessä. Kesäkuun yhdestoista unohtamisen vastainen päivä.
Tänä vuonna kesäkuun yhdennentoista tapahtumaympäristö on sellainen, jossa elämistämme on viety normaalius. Kovina aikoina kuitenkin myös uusille innovaatioille on tilaa. Tämänhetkisessä tilanteessa on erityisen tärkeää muistaa ja tukea vangittuja rakkaitamme. Pandemian aikana vaatimukset vapauttaa ihmisiä putkista, vankiloista ja säilöönottokeskuksista ovat käyneet äänekkäämmiksi ja menestyksekkäämmiksi, mutta todennäköisesti monet toverimme eivät kuitenkaan tule pääsemään aikaisin vapautuvien vankien listalle. Syinä tähän voivat olla heidän marginalisoidut identiteettinsä, terrorismisyytökset, tavat vastustaa vartijoita ja vankilahallintoa tai vain yksinkertaisesti se, että on julkisesti anarkisti. Oli syy mikä hyvänsä, vaarana pandemian aikana on, että pitkillä tuomioilla, kaltoinkohtelulla ja jo entuudestaankin huonolla terveydenhuollolla voi olla aiempaankin kohtalokkaampia seurauksia.
Vangittujen anarkistien tukeminen ja muistaminen voi kuulua luontevana osana pandemian muuttamaan päivittäiseen elämäämme. Jos käymme vähemmän palkkatöissä, voimme kirjoittaa enemmän kirjeitä. Jos lapsemme ovat kotikoulussa, voimme oppituntien lomassa kertoa vangeista ja heidän rohkeudestaan toimia valtion sortotoimia vastaan. Osallistuessamme keskinäisen avun projekteihin, voimme tuoda esiin muistoja vangittujen tovereidemme toimista ja saada niistä uutta inspiraatiota toimintaamme.
Connor Stevens Clevelandin nelikosta, kaikki loput Tulisolujen Salaliiton (kaupunkisissiryhmän) jäsenistä ja Tamara Sol Chilessä on vapautettu vankiloista viime vuoden aikana.
Eric King on edelleen eristyksessä ja häntä uhkaa 20 vuoden lisätuomio liittyen tapaukseen, jossa hän turvautui itsepuolustukseen vuonna 2018. Kingin tukiryhmä on aloittanut rahakeräyksen oikeudenkäyntikuluihin ja hänen asianajajansa vaati maaliskuussa kuulustelua liittyen Ericin pahoinpitelyyn.
Anna Beniamino oli mukana aloittamassa nälkälakkoa erityisen sortavia vankilaolosuhteita vastaan toukokuussa 2019. Alfredo Cospito ja muita vangittuja anarkisteja liittyi myöhemmin nälkälakkoon Italiassa. Alfredon raportoitiin kärsivän nälkälakosta tulleista terveysongelmista.
Michael Kimble joutui eristykseen puolustettuaan toista vankia, jota vartijat hakkasivat. Helmikuussa hän aloitti tukiryhmänsä kanssa varainkeruukampanjan, jotta lakimies voisi yrittää kumota hänen tuomionsa.
Jeremy Hammond kutsuttiin lokakuussa todistamaan saman tuomioistuimen eteen, joka uudelleen vangitsi Chelsea Manningin. Molemmat kieltäytyivät todistamasta. Maaliskuussa suuri lautamiehistä vapautti Jeremyn oikeudenhalventamisesta ja hänet palautettiin takaisin liittovaltion vankilaan.
Lisa Aachenin pankkiryöstötapauksesta sai äskettäin vankilan tuomarilta rajoituspäätöksen, jonka mukaan hän ei voi enää poistua vankilasta päivisin ja viikonloppuisin.
Voimme tukea eri aikakausien vankeja löytämään tärkeän suhteen toisiinsa nyt kun 60- ja 70-lukujen kamppailujen vangit alkavat olla suorittaneet tuomionsa loppuun ja nuoremmat partisaanit istuvat keskimäärin lyhyempiä vankilatuomioita. Vankilasta vapautumisen haasteita voidaan minimoida vahvan yhteisötuen avulla. Tukiryhmät voivat syventää omaa ymmärrystään vankilaelämästä olemalla suorassa vuorovaikutuksessa entisten vankien kanssa. Nämä vuorovaikutussuhteet vahvistavat kaikkia osapuolia ja voivat kehittyä edelleen projekteiksi ja ryhmiksi, jotka pyrkivät vapauttamaan vielä vangittuina olevia.
Tärkeä ja usein unohdettu osa vankitukitoiminnassa on vankien perheiden auttaminen. Perheenjäsenet ovat usein vangin tärkein tai jopa ainoa tuen ja avun lähde. Perheenjäsenet kärsivät usein taloudellisesti, henkisesti ja emotionaalisesti rakkaidensa vankilatuomioista. Puheluiden ja kanttiinien kohtuuttomat hinnat hankaloittavat vierailuja ja lisäävät entuudestaan tilanteen kuormittavuutta niille, joilla usein on jo vaikeuksia toimeentulon kanssa. Sosiaalinen hajaannus saa useimmat meistä tuntemaan olonsa eksyksissä olevaksi. Sosiaalinen eristäytyneisyys voi kuitenkin olla yhtä helvettiä niille, joilta valtio on varastanut läheisiä ja joilta puuttuu tukea tarjoavia yhteisöjä. Nämä kamppailut usein jatkuvat vankien vapautumisen jälkeenkin perheiden ja ystävien yrittäessä löytää vapautuneelle töitä, asuntoa ja auttaessa ehdonalaisessa elämisessä. FANG projekti auttaa eläintenvapautusrintama- ja ELF vankien perheitä ja ystäviä matkakuluissa ja siten avustaa heitä vierailemaan vankiloissa rakkaidensa luona. Rosenberg Fund for Children yhdistys auttaa lapsia, joiden aktivistivanhemmat ovat joutuneet valtion vainon kohteiksi. Näiden projektien tukemisen lisäksi haluamme kannustaa anarkisteja tutustumaan ja luomaan yhteyksiä anarkistivankien perheenjäseniin; jotkut heistä eivät ehkä jaa kaikkia samoja aatteita ja arvoja, mutta yhteistä heidän kanssaan on varmasti se, että hekin haluavat nähdä vangittujen rakkaidensa selviytyvän ja pärjäävän.
Maailman ajautuessa yhä syvemmälle kriisin pyörteisiin, mahdollisuutemme vältellä kysymyksiä elämäntavoistamme, yhdessä luomistamme ihmissuhteista ja siitä, millaisessa maailmassa haluamme elää käyvät vähiin. Meidän on otettava huomioon jatkuvasti vahvistuva valtion valta, yksilön täysi riippuvuus teknologisesta järjestelmästä ja moderniin elämään kuuluva syvä yksinäisyys. Toisaalta on olemassa monimuotoisia ja haastavia mahdollisuuksia hajautettuihin elämäntapoihin, jotka mahdollistavat sekä yksilön vapauden että jaetut, yhteiset ilot. Yhdessä asumisen ja taistelemisen vuosien saatossa vahvistamat keskinäiset suhteemme voivat olla alkusysäys uusille olemisen tavoille. Vangitut toverimme ovat osa sitä uutta maailmaa, jonka toivomme näkevämme. He kulkevat mukanamme puutarhoissamme, metsäretkillämme, laulujemme sanoituksissa ja yöaskareidemme adrenaliiniryöpyissä. Ei anneta heidän unohtua hetkeksikään.