Kutsumme jälleen teidät osoittamaan solidaarisuutta vankiloissa pahoinpidellyille ystävillemme sekä vastustamaan valtion alati pahenevia laajentumispyrkimyksiä ja ennakoivan ”turvallisuuuden” nimissä tehtäviä vapaan liikkumisen rajoituksia. Marius Masonin ja kaikkien pitkiä tuomioita kärsivien anarkistivankien tukipäivä, 11. kesäkuuta on jo 17 vuotta jatkunut perinne. Se on tilaisuus juhlia, surra ja kapinoida. Tuo päivä on ollut hetki hengähtää, muistaa kaatuneita ja vangittuja, hetki muistutukseksi meille siitä, miksi sitoudumme anarkismin kauniiseen ajatukseen. Kirjeitten, mielenosoitusten ja varainkeruun kautta sekä solidaarisuuden nimissä tehtyjen hyökkäysten välityksellä pidämme yllä yössä leimuavaa merkkitulta heille, jotka antoivat vuosia elämästään aattensa vuoksi. Aatteen, jonka mukaan valtio on se kauhu, jota vastustaen elämme.
Muistaminen aseena
Kesäkuun 11. päivä on Christos Tsakalosin sanoin unohtamisen vastainen päivä. Vankilajärjestelmän suunnittelijat haluavat vankilan toimivan aukkona, jonne muistomme häviävät. He yrittävät hävittää meille rakkaat kapinalliset tyhjyyteen ja saada näissä vapaissa sieluissa aikaan tukahduttavan muistinmenetyksen. Haluaisivat meidän unohtavan heidät, jotka toimivat valtiota ja talousjärjestelmää vastaan ja jotka jatkavat kamppailuaan vielä kaltereidenkin takana. Solidaarisuutemme on kuin isku vasten unohtamsen kasvoja. Vasten vankiloiden muureja ja tainuttavaa, kaiken merkityksellisen alleen murskaavaa teknologista yhteskuntaa.
Niinpä emme muista vain ystäviä telkien takana. Muistamme myös menehtyneitä. Kuten Marilù Maschiettoa Italiassa ja entistä poliittista vankia Alexei ”Sokrat” Sutugaa Venäjällä. Saccon ja Vanzettin muistoa vaalinutta Robert D’Attilioa. Doris Ensingeriä, anarkistia ja myös entisen vangin, Luis Edon, kumppania. Väsymätöntä anarkistia ja vankiloiden vastustajaa Karen Smithiä. Lucio Urtubiaa, jonka elämä ja kamppailujen hyväksi tekemät pakkolunastukset pysyvät meille inspiraationa.
Ja tietenkin Stuart Christie. Stuartin elämä ja esimerkki loistaa yhä suurena omien tekemistemme yllä. Stuart oli nuoruudessaan vankina Francon Espanjassa ja loi sen jälkeen Anarkistisen Mustan Ristin uudelleen 1970-luvulla. Hän oli syytettynä Angry Brigade -kaupunkisissijärjestön vastaisissa oikeudenkäynneissä. Puhumattakaan kaikesta siitä työstä, jota hän teki anarkismin historian säilyttämiseksi Cienfugos Press ja Christie Books -kustantamoiden kautta. Stuartin väsymätön työskentely ei tule ikinä unohtumaan. Hän ja kaikki kuolleet toverimme, tunsimme heitä henkilökohtaisesti tai emme, elävät työmme hengessä tänä vuonna.
Nykyisen järjestyksen haastaminen
Vankilahallinnot ympäri maailmaa ovat vastanneet COVID-19 pandemiaan lisäämällä liikkumiskieltoja, epäämällä vankien tapaamisoikeuksia ja koittaen muuttaa kasvokkaiset kohtaamiset videochateiksi. Fyysisessä muodossa lähetettävä kirjeposti on myös vaarassa hävitä: Yhdysvaltojen liittovaltiotason vankilahallinto pyrkii ajamaan läpi muutosta, jossa posti korvattaisiin ohjelmistolla, joka skannaa kirjeet, minkä jälkeen ne olisivat luettavissa vain kalliilla, tabletti-tyyppisellä lukulaitteella. Ohjelmiston tarjoaisi siihen nimetty yhtiö, Smart Communications. Tämä helpottaisi valvontaa ja olisi tietenkin erityisen tuottoisaa Smart Communications’lle, joka voisi veloittaa ylettömiä hintoja pääsystä sen palveluiden äärelle. Todennäköisesti tämä tulee olemaan kasvava trendi vankiloissa ympäri maailman. Pandemiaa verukkeena käyttäen vankilahallinnot ja tuottoja vankiloista repivät yritykset koittavat enenevissä määrin kieltää suorat ihmiskontaktit ja siirtää vankien elämää teknosfäärin piiriin. Anarkistivangit, kuten Monica Caballero, ovat olleet tätä kontrolliakoneistoa vastustavien tahojen eturintamassa. Caballero oli nälkälakossa viime vuonna vaatiessaan kasvokkaisten tapaamisoikeuksien palauttamista.
Kapinaa ja vastatoimia
Nyt, kun George Floydin murhasta on kulunut noin vuosi, mielensoitukset, mellakat ja niistä seurannut järjestäytyminen on edelleen pinnalla. Uuden innon, ystävyyksien ja käytäntöjen lisäksi tulee kansannoususta kuitenkin seuraamaan myös kovia sortotoimia vielä vuosiksi eteenpäin. Meihin ja kamppailuihimme tämä tulee vaikuttamaan suuresti. Kaiken kuluneen vuoden aikana tapahtuneen yhteydessä USA:ssa tehtiin yli 13 000 pidätystä, luettiin ainakin muutama sata valtiotason vakavaa rikossyytettä ja 325 osavaltiotason vastaavaa. Epäselväksi jäänyt määrä tapauksia on jo edennyt oikeuteen ja osa ihmisistä on edelleen pidätettyinä tutkintavankeudessa. Pidätettyinä on kaikenlaisia ihmisiä – on niin vanhoja, nuoria, pitkän linjan aktivisteja kuin uusia ja vast’ikään radikalisoituineita. Jotkut heistä olivat osa liikettä, kun taas osa toimi tyystin erillään ja omin päin. Olemassa olevat takuurahastot ja vankitukiprojektit ovat suuresti laajentaneet saavutettavuuttaan ja uusia on ilmestynyt pitkin maata. Näistä jotkut ovat jo alkaneet vähentää toimiaan koska toiminta kaduilla on vähentynyt. Osa taas on ylityöllistettyinä epäkäytännöllisten toimintatapojen seurauksena. Nämä ovat sitä samaa jatkumoa kuin pitkäaikaisten vankien tukeminen, jota teemme.
Jotkut kansannousun syytetyistä tulevat todennäköisimmin saamaan pitkiä vankeustuomioita. Niin välitön kuin pitkän linjan vankituki jatkuvat, mutta olemme nyt kollektiivisessa muutosvaiheessa niiden kanssa. Takuumaksut ja pidätettyjen tukeminen, oikeusapu ja vankituki. Kaikki nämä on tehtävä siten, etteivät ne näivettäisi meitä vaan ennemminkin vahvistaisivat tekemisiämme. Joitain yhteyksiä on jo syntynyt anarkistiliikkeen vankien ja kaduilla käytävien kamppailujen välille.
Jeremy Hammond ystävineen nauhoitti lyhyen videopätkän solidaarisuusviestinä vankilan sisältä:
https://twitter.com/freejeremynet/status/1266898653005975553?lang=en
Aiemman mustien vapautusliikkeen poliiittinen vanki Dhoruba Bin-Wahad puhuu siitä, kuinka BLM on mustien vapautusliike
https://imixwhatilike.org/2020/07/24/dhorubabinwahadhistory/
ja painottaa poliittisen koulutuksen tärkeyttä. Tänä vuonna pyrimme syventämään tietoisuutta sorron eri muodoista ja niiden vastaisista kamppailuista. Haluamme tuoda aiempien kamppailujen vankiemme nimiä ja viisautta mukaan tämän päivän kamppailuhin. Oli kyse sitten poliisien vastustamisesta kaduilla, kaasuputkien vastustamisesta metsissä, tai öisistä hämärähommista vallan symboleita vastaan. Ja tietenkin haluamme vahvistaa niitä verkostoja ja käytäntöjä, joilla tukea vankilaan joutuvia tovereita.
Kukkia vangituille kapinallisille
Viime vuoden aikana saimme iloita kahden pitkää tuomiota istuneen anarkistin vapautumisesta Yhdysvalloissa: Jeremy Hammond ja Jay Chase vapautuivat. Espanjassa vuorostaan anarkisti ”Lisa” pääsi ehdonalaiselle tämän vuoden huhtikuussa. Lähetämme sydämelliset terveiset heille tässä sopeutumisvaiheessa uuteen elämään.
Suruksemmme useat toverit pysyvät vangittuina ja heidän vuokseen jatkamme kamppailua. Eric King odottaa uutta oikeudenkäyntiä vankilassa sattuneen välikohtauksen vuoksi, jossa Eric joutui hyökkäyksen kohteeksi. Oikeudenkäynnin ajankohdaksi on asetettu lokakuu 2021. Michael Kimblen sekä Jennifer Rosen ehdonalaishakemukset hylättiin. Sean Swain joutuu taas taistelemaan vankilan johdon hänelle asettamien monivuotisten kommunikointirajoitusten poistamiseksi. Marius Mason joutuu viettämään tämänkin vuoden vangittuna ja on aina uusien kirjeiden ja kopioitujen lehtiartikkeleiden tarpeessa pysyäkseen kartalla ulkomaailman tapahtumista. Mariuksella, kuten muillakaan Yhdysvaltojen vankiloissa olevilla, ei ole ollut yhtäkään henkilökohtaista vierailua vankilassa kokonaiseen vuoteen. Hän on alkanut opiskella kirjekurssilla saadakseen oikeusavustajan pätevyyden. Pandemia on rajoittanut tavallisia varainkeruumahdollisuuksia ja lahjoitukset tasoittaisivat tästä seurannutta taloudellista vajetta.
Ainakin kuusi anarkistia on vangittuna Valko-Venäjän kansannousun sortotoimien seurauksena. Vangittuina ovat Dmitry Dubovsky, Igor Olinevich, Sergei Romanov, Dmitry Rezanovich, Mikola Dziadok ja Akihiro Gaevsky-Hanada. Moni heistä on ollut vankilassa aiemminkin.
Kreikassa anarkistit (ja muutkin) hyökkäsivät voimalla niin yritysten kuin valtiollisten kohteiden kimppuun solidaarisuuden osoituksena nälkälakkoon ryhtyneelle vangitulle kommunistille ja kaupunkisissille Dimitris Koufuntinasille. Anarkistivangit Giannis Dimitrakis ja Nikos Mazotis menivät myös solidaarisuuden osoituksena tukinälkälakkoon.
Chilessä pidätettiin heinäkuussa 2020 uudelleen Monica Caballero ja Francisco. Tällä kertaa he ovat syytettyinä valtionministeriöön ja kiinteistönvälitysfirmaan kohdistuneista tuhopoltoista. He aloittivat nälkälakon kahdeksan muun anarkistivangin kanssa 22. maaliskuuta vaatien vankeihin kohdistettujen, äärimmäisen kovien rankaisumenentelmien lopettamista. Vaatimuksiin kuului myös anarkistivanki Marcelo Villaroelin sekä muiden anarkisti-, Mapuche- ja vallankumouksellisten vankien vapauttaminen.
Italiassa vapautui viimeinkin Nicola Gai, mutta samaan aikaan Anna Beniamino ja Alfredo Cospito tuomittiin 16 ja 20 vuoden vankeusrangaistuksiin väitetyistä osallisuuksisa FAI:hin (Federazione Anarchica Informale, suom. Epämuodollinen Anarkistifederaatio) kytkettyihin pommi-iskuihin. Vuonna 2020 Beppe ja Davide Belogu menivät nälkälakkoon vastaiskuna vankilajohdon heihin kohdistamiin rangaistustoimiin. Pian tämän jälkeen heidän tuekseen liittyi muitakin anarkistivankeja.
June11th -solidaarisuuspäivän juuret ovat eläinten ja luonnon puolustamisessa. Emme yritä sovittaa anarkismia näiden kamppailujen päälle, vaan tuemme maan ja vesien puolustajia heidän omin ehdoin. Red Fawn Falls vapautui viime vuonna oltuaan liittovaltion vankilassa syyttettynä Dakota Acces Pipelinen vastustamisesta. Rattler, toinen DAPL -vanki, pääsi vankilasta vapautuvien asuntola-yksikköön alkuvuodesta. Vesien suojelija Steve Martinez joutui osalvaltion vankilaan kieltäydyttyään yhteistyöstä valamiehistön kanssa. Jotkut Kings Bayn Aurantakojista istuvat nyt selleissä radikaalien kristillisten aktioiden tähden vastustaessaan ydinsotaa ja ihmiskunnan tuhoamista.
Tuomitsemme anarkistien maailmanlaajuisiin tietoverkkoihin kohdistetut sortotoimet niin Iso-Britanniassa kuin Alankomaissa. Röyhkeä valtiollinen hyökkäys kansainvälistä tiedonvälitystä ja tukiverkostoja vastaan osoittavat (aivan kuten valtioiden aiemmatkin hyökkäykset uutiskanavia ja vankitukiprojekteja vastaan), että vallitseva järjestys kokee ne uhaksi. Poliisien kovistelu on yritys saada meidät perääntymään ja luopumaan solidaarisuudesta syytteiden alla. Kieltäydymme siitä ja seisomme yhdessä rintamassa toveriemme kanssa: 325, ABC Berlin, Northshore Counter-Info, Montreal Counter-Info ja Act for Freedom Now.
Haluamme ilmaista tukemme myös heille, jotka eivät identifioi itseään anarkisteiksi ja ottavat osaa yhteiskunnalliseen kamppailuun. Näemme anarkian jännitteenä joka on läsnä päivittäisessä elämässämme. Täten tarkastelemme maailmaa myös anarkisimiljöön ulkopuolelta, löytäen anarkiaa ja kumouksellisuutta laajemmaltikin.
Ihmiset kaikkialla toimivat anarkisisesti, mukaanlukien monet ketkä ovat par’aikaa vangittuina. Heitä ei ole syytä romantisoida, mutta kapinat vyöryvät kaikkialla missä on elämää. Emme halua esittää, että jokaisen sisältä löytyy anarkismin siemen joka alkaa sitten kukkia kunhan poistamme psyykkisen sorron. Yhtenä hetkenä ihmiset saattavat toimia mielestämme kauniisti ja toisena hetkenä taas olemme eri mieltä heidän kanssaan. Osoitamme heille solidaarisuutta siitä huolimatta, sillä he kapinoivat ja kamppailevat. Emme näe anarkiaa eriyisihmisten puhtaana identiteettinä, vaan henkenä joka nousee teoista, jotka avaavat tilaa vapaudelle ja yhteisöllisyydelle. Anarkisteina jaamme vapauden ilot ja vaikeudet, sen ristiriidat ja monimutkaisuudet. Emme ole toisten yläpuolella puhtaan vapauden vaalijoina. Olemme yksilöitä, jotka kykenevät mitä pelkurimaisimpaan nöyryyteen kuin mitä rohkeimpaan kapinointiinkin. Sen sijaan, että palvoisimme heitä, jotka ovat ihanteidemme ruumillistumia, haluamme saada anarkian roihumaan kaikkialla mistä ikinä löydämmekään sen kipinöitä.
Vankiloiden lakkauttaminen ja muita vaarallisia sanoja
Huolimatta valtavirtaan päässeistä puheista vankiloiden lakkauttamisesta, edelleen reilusti yli 10 miljoona ihmistä on teljettynä tyrmiin maailman eri kolkissa. Vankien määrää kuvaavat luvut kasvavat jopa nopeammin kuin väestönkasvua kuvaavat numerot.
Samaan aikaan kun olemme saaneet todistaa vankiloiden lakkauttamisen ajatuksen yleistymistä (mikä on ollut sidoksissa keskusteluun poliisivoimien lakkauttamisesta), olemme nähneet sen sisällön silpoutumisen. Samat vääristymät, jotka vaivaavat poliisivoimien lakkauttamista koskevia keskusteluita, on myös haastettava vankiladiskurssissa. New Jerseyssä sijaitsevassa Camdenin kaupungissa vuonna 2013 tehty poliisilaitoksen ”lakkauttaminen” mainitaan usein onnistuneena esimerkkinä rasistisen poliisilaitosten pois kitkemisestä. Tosiasiassa aiempi, kaupungin poliisilaitos vain korvattiin läänin poliisilla. Silloin ei voi puhua lakkauttamisesta, kuten ei myöskään poliisien tai rahoituksen vähentäminen ole lakkauttamista. Myöskään USA:n kansalaisten valvontalautakunta ei voi lopulta laittaa viranomaisia vastuuseen väärinkäytöksistä. Pienemmällä rahoituksella, vähennetyillä johtajilla, saati näillä valvontaelimillä ei lakkauteta vankiloita. Tiedämme, ettei poliisia ja vankiloita voida lakkauttaa vallitsevassa järjestelmässä. Ne tarvitsevat liiaksi toisiaan. Poliittiset vangit, vankiloiden kapinalliset ja taipumattomat tulevat olemaan aina viimeiset, jotka pääsevät nauttimaan valtion antamista aikalisien kaltaisita reformeista. Kun puhumme vankiloiden lakkauttamisesta, tarkoitamme sillä sitä, että poliisi, vankilat ja niitä edellyttävä yhteiskunta lakkaavat kokonaan olemasta.
Peli alkakoon
Olemme tienhaarassa. Sallimmeko anarkismin latistua ja tulla värittömäksi, uudeksi sanaksi kuvaamaan vanhaa raatoa? Annammeko sen haalistua epämääräiseksi vasemmistolaisuudeksi ja väsähtäneeksi aktivisminäytelmäksi? Luovummeko periaatteistamme – solidaarisuudesta, keskenäisestä avunannosta, suorasta toiminnasta ja yhteistyöstä – kapinan uusien johtajien tähden?
Vai pidämmekö kiinni omasta visiostamme, omista projekteistamme? J11 välkkyy valona pimeässä, niin vangituille tovereillemme kuin myös itsellemme. Tämä työ uusintaa uskollisuutta vapaudelle ja yhteiselolle. Se vakuuttaa meille epäilyn ja hämmennyksen keskellä miten anarkia elää päivittäisessä elämässä ja kytkee meidät sen rikkaaseen, eläväiseen vapauden kamppailujen historiaan. Anarkian on oltava taistelevaa tai se tulee olemaan kuollutta. Solidaarisuus anarkistivangeille ei ole meille totista kilpailua tai pakkopullanomaista rutiinia.
Se on luovaa ja leikkisää, vapaan yhteisön toteen näyttämistä.
Liity joukkoomme.
Lähetä tulevat tapahtumailmoitukset, raportit toteutuneista tapahtumista, iskuista, illanvietoista, julistuksista ja kaikesta päivään liittyneestä toiminnasta (englanniksi) : june11th@riseup.net
(From Takku)